Työpaikka Espoossa, työhuone Vesannolla

Kirsti Hakoniemi tekee etätöitä viisi päivää viikossa: valokuitu takaa vauhdin ja tökkimättömän liikenteen.
- Tämä on ekoteko! Ennen istuin pääkaupunkiseudun ruuhkissa puolitoista tuntia yhteen suuntaan, nyt avaan kodissani sijaitsevan työhuoneen oven ja olen perillä, Hakoniemi nauraa.

Hakoniemi on lääketehtaan kenttäsihteeri, joka suunnittelee kunnissa sinkoileville edustajille työreitit. Kaikki Hakoniemen tarvitsemat työkalut ovat netissä: työpaikan ohjelmat, kalenterit, sähköpostit ja nettisivut. Etätöitä tekee myös moni hänen kollegansa ympäri Suomen ja Hakoniemikin aloitti etätyön tekemisen jo ruuhka-Suomessa asuessaan.

-Voi kunpa muutkin työnantajat olisivat yhtä valveutuneita! Niin monenlaista työtä voitaisiin tehdä kotoa käsin, se vaan vaatii oikeaa asennetta ja luottamusta työntekijän ja työnantajan välille. Itse väittäisin, että olen jopa tehokkaampi kotitoimistossa, kun työpaikalla, kun saan rauhassa keskittyä kesken olevaan asiaan ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä.

Kun Hakoniemi ehdotti, että siirtyisi tekemään etätyötä lähes 400 kilometrin päähän Vesannolle, hän sai välittömän suostumuksen.

-Työnantaja onnitteli minua elämänmuutoksesta ja on myös osallistunut tietoliikenneyhteyksistä aiheutuviin kuluihin, Nurmijärveltä Vesannolle muuttanut nainen kertoo.

- Me tulimme tänne hakemaan kiireettömyyttä ja toisenlaista elämänlaatua kuin mihin pääkaupunkiseudulla oli mahdollisuus, veneilyä, kalastusta ja metsästystä harrastava pariskunta kertoo järvenrannalla sijaitsevassa omakotitalossaan.

Hakoniemi malttoi odottaa valokuidun saamista kärsivällisesti, vaikka välillä mokkulan varassa työnteko vaatikin joskus kekseliäisyyttä. Syrjäseudulla etätyön tekemisen esteenä ovat olleet myös myrskyt, joiden aiheuttamat sähkökatkot mykistävät muutamassa tunnissa myös mobiililaitteiden tukimastot.

- Asta-myrsky katkoi sähköt kuudeksi vuorokaudeksi. Silloin hankin toisenkin firman mokkulan ja kahta mokkulaa vuorottelemalla yritin saada riittävää yhteyttä työntekemiseen: hetkellisesti toinen aina toimi toista paremmin. Pahimmillaan ajoin autolla läppärin kanssa tekemään töitä tuonne rantaan, johon sai paremmin kenttiä, nainen nauraa.

Valokuidun käyttäjän ei tarvitse myrskyjä murehtia, vaan sähkökatkon tullessa päätelaitteelle jauhetaan virtaa omalla aggregaatilla ja töidenteko voi jatkua keskeytymättä – tällaiseen toimintavarmuuteen mikään muu markkinoilla oleva tietoliikenneyhteys ei yllä.

Hakoniemi näkee valokuidulle paljon käyttöä myös työn ulkopuolella.

-E-laskut meillä on jo käytössä ja palvelujen supistuessa varmaan terveyskeskuksetkin muuttuvat pian virtuaalisiksi, joissa lääkäri ottaa vastaan ruudun ja nettiyhteyden välityksellä. Ja muuttuvatkohan kirjastotkin sellaisiksi, että teokset lainataan e-kirjoina netistä? Kun kaupat ovat kaukana, olisi kätevää, että esimerkiksi rikkoontuneen paistinlastan prototyypin voisi ostaa verkkokaupasta ja tulostaa sen kotona omalla 4D-tulostimella, nainen visioi hymy huulillaan.

Pariskunta onkin ahkera verkkokaupan käyttäjä: kaikki tärkeimmät ostokset rakennustarvikkeista aggregaattiin on viime aikoina hankittu netistä. Verkossa tavaroiden tutkiminen ja hintojen vertailu on helppoa.

-Postimiehet on käyneet tutuksi, kun he harva se päivä tuovat paketteja kotiovelle ja jäävät joskus jätskille ja kahvillekin juttelemaan, Hakoniemet nauravat.

Ja kuin juuri sanotun varmuudeksi pihatielle kääntyy postiauto tuoden Hakoniemelle VoIP-puhelimen, jonka kautta kaikki työpuhelutkin hoituu samassa valokuituverkossa kuin muutkin verkkoasiat. (teksti: Minna Jaakkola, Kaista Savoon -hanke)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kohta sata vuotta ja sata megaa: Onko Veikko Pohjois-Savon vanhin valokuituasiakas?

Lue artkkeli tästä